Kapteenin tarina

Mikä yhdistää C-kirjainta rinnassaan kantavaa Miikka Sireniä ja HC Giantsia?
Puolustaja Miikka Sireni on ollut alusta asti mukana luomassa uutta kiekkoympäristöä Hollolaan. Lyhyessä kolmen vuoden ajassa on päässyt paljon jo tapahtumaan.
Mutta kuinka pitkä matka tästä vielä venyy ja millaisen lopun tämä tarina saa. Päästetään mies itse ääneen.

Kapteenimme Miikka Sireni

Tosiaan, ihan ensimmäisiä signauksia taisin olla ja ensimmäisistä treeneistä asti on oltu mukana. Täytyy ihan ensiksi sanoa että paljon on homma muuttunut muutaman vuoden takaisesta. Toiminta kaiken kaikkiaan on muuttunut laadukkaammaksi ja parempia pelaajia on saatu mukaan joka kaudelle. Hauskaa on ollut, vaikka välillä on ollut huonojakin hetkiä ja täytyy olla tyytyväinen että itsekin on näin hyvin pysynyt parempien perässä. Jos näin kova meno säilyy, niin uskoisin että olemme kahden vuoden päästä viimeistään Suomi-sarjassa.

Ketä pelaajia ja mitä tapahtumia on jäänyt erityisesti mieleen tuon kolmen kauden aikana ?
Ikimuistoisimmat pelaajat, mies tuumii hetken.
Jengissä on ollut oikeasti kovia pelimiehiä ja sitten on ollut vaan muuten hemmetin hyviä jätkiä. Listan kärkeen nostaisin ehkä Sopasen Iiron, tosi hauska oli päästä pitkästä aikaa pelaamaan vanhan kaverin kanssa varsinkin samassa ylivoimassa, jossa tehtiin pelkästään hienoja maaleja. Valovoimaisin tähti, mitä Hollolassa on nähty.

Toisena pakko ottaa mies, jonka kämmen-ja rystyränniä on ollut ikävä, eli Peltosen Juha-Pekka. En muista että oltaisiin koskaan pelattu kovin huonosti pakkiparina ja Jippo on muutenkin loistava kaveri. Jos tahdotte kuulla lisää Jipon nykytilasta niin sitä näkee akatemian penkin takana huutamassa kun ei vanha mies enää pysy kasassa kentälle asti.

Kolmantena nostan tähän Anssi Mäki-Rekolan – jo legendan maineeseen nousseen kassarin, jolle harjoittelulla ei ole mitään väliä. Märrä voi tulla vaikka suoraan yöstä maalille ja olla ihan jumala tai vastaavasti se voi olla treenannut kuukausia tosi hyvin ja silti ei saa edes silmiänsä kiinni. Vakavasti ottaen, tosi hyvä maalivahti, jolla olisi ollut lahjoja enempäänkin, mutta kuulemma betonihommissa tienaa paremmin.

Ikimuistoisimmaksi pelitapahtumaksi nostan ehdottomasti sen kun lähdettiin ihan takki auki Lappeenrantaan voittamaan, kaljat ja kaikki oli jo paluumatkan juhlia varten mukana, mutta sitten hävittiin 19-6. Itsellä muistaakseni teholukema viisitoista pakkasen puolella, mies naurahtaa.

Oletko ollut yleisesti tyytyväinen Hollolan toimintaan?DSC_0840
Kokonaisuutena katsoen olen ollut seuran toimintaan tyytyväinen, joitain pieniä vääntöjä on käyty, mutta näköjään niistä on selvitty.
Pelaajistoon olen ollut tosi tyytyväinen, meillä on hyvä henki ja mielestäni porukka on sitoutunut toimintaan hyvin, ajatellen että tämä on kuitenkin harrastus kaikille.

Kuinka suuren potentiaalin hollolalaisessa kiekon tulevaisuudessa näet?
Hollolassa on potentiaalia nousta ainakin sinne Suomi-sarjaan helposti. Siinä vaiheessa vaan täytyy saada vielä enemmän katsojia hallille ja etenkin paikallisia yrityksiä joukkueen matkaan, koska näissäkin jutuissa loppujen lopuksi se piirtää kellä on liitua.
Meidän pelaajien tehtävä on sitten pelata sillä tavoin että ihmisiä kiinnostaa tulla katsomaan.

maalinjälkeenMennään tähän hetkeen ja tähän joukkueeseen – mihin asti bensa riittää?
Tämän kauden joukkue on timanttisen kova niin kentällä kuin yössä. Jos kaikki pysyy terveenä, niin kyllä me karsitaan Suomi-sarja paikasta, mutta sitä ennen on vielä kovia pelejä voitettavana ja niitä loukkaantumisiakin on ollut.

Loppuun vielä kapteenin lyhyt ja ytimekäs tiivistys KAIKESTA.
Summa summarum, mukava pelata Giantsissa ja hieno homma että Karppe (Kari Mäkitalo) on lyönyt vielä kapteeniksi joka kaudella, vaikka nytkin jokavuotinen selkäremontti on menossa ja nuoremmat on jo ollut kuulemma hallilla raksimassa salaa kirjainta pois rinnasta.
Keväällä katsotaan taas missä ollaan ja mitä lähdetään seuraavaksi tavoittelemaan.
Kaikki hallille tsemppaamaan ja Jipolle terveisiä Kouvolasta, mies päättää.